|
HISTORIA DEL CLUB AMIGOS
Este relato comienza en noviembre del 2007 pero es preciso remontarse al 2003 para recordar una incipiente e informal conversación entre dos personas que al cobijo de sus ideas y experiencias de la vida les acercaban a hacer un bosquejo de un proyecto que algún día se pudiera realizar. Pero siempre el mismo problema: la falta de lugar en donde desarrollar cualquier actividad. En ese “proyecto” la imagnación volaba diseñando en el espacio de la hipótesis que el lugar existía y allí se pudiera hacer algo.
¿Algo?
Si, algo que pudiera reunir, juntar, aglutinar, agrupar o congregar a las personas en torno aun qué hacer.
¿Que hacer?
|
|
Si, un qué hacer para realizar actividades que permitieran hacer vida social.… Pero seguía faltando ése lugar.
La conversación quedo allí como si fuera otra más de las muchas entre dos amigos que se encuentran en cualquier esquina de un barrio del sur del continente a conversar. Fueron “buenas ideas” que siguieron en el aire y difundiéndose para que alguien las escuchara algún día y las pudiera realizar con la esperanza de que el tiempo siempre da oportunidades para realizar los proyectos y sueños inconclusos.
Ya es octubre del 2007 y el reencuentro de dos amigos hace reflotar del fondo del mar de ideas mohosas esa charla de una esquina cualquiera y así se recomienza la conversación como si hubiera sido ayer. Fue en una convivencia familiar en donde comenzaron a salir las palabras y a hilvanarse cual telar los hilos de la manta que cobijaría esas ideas inconclusas. Fue un dialogo espontáneo, natural y conciso.
¡Hay que hacerlo!
¿Pero cómo y por dónde empezamos?
En la conversación de esa convivencia amigable y familiar salieron nombres y entre ellos la palabra que representaba, aparte de la buena comida y el infaltable mosto, lo que allí nos reunía: un Club de Amigos por o para Siempre. Ya era un grupo significativo el que participaba del mismo sentimiento de unidad social el que había logrado dar un paso adelante en el largo camino hacia la realidad del proyecto. Aumentó la presión del sentimiento humano por hacer lo que la conciencia humana motiva: hacer algo por los demás y nuestro cercano prójimo.
Aunque la realidad fue que el prójimo estaba lejano: ya se había hecho la fiesta de cooperación y solidaridad para reunir fondos para las víctimas del terremoto del Perú. Trágico suceso acontecido el 15 de agosto del 2007. La fiesta se realizo el 1 de septiembre del 2007.
Ya había un nuevo precedente de convocatoria. La solidaridad volvía a motivar y las imágenes fotográficas de los bienes que se compraron con esa ayuda humedecían las pupilas al ver lo feliz que es un ser humano con una olla y utensilios varios cuando la naturaleza indómita ha destruido lo poco y todo que se tenía.
A fines de octubre y mediados de noviembre del 2007 ya hay la decisión formal de concretar la nueva e incipiente organización que no tiene por motivo ni fundamento alguno competir ni ocupar los espacios de ninguna otra organización que ya existiera.
10 de noviembre del 2007 en la tarde y con las primeras plumíferas gotas de nieve que caen sobre Helsinki se funda oficialmente la organización: Club Amigos. Nombre simple y conciso. El proyecto: ¡hacer posible lo imposible!
|
Sus integrantes: Renee Porkka, Mira Alanne, Rodrigo Rodríguez, Antonio Gómez, Gregorio Bonet, Liliana Bendezu, Magdalena Brunberg, Mikko Nousiainen, John Navarro y Ernesto Coloma. Ese proyecto al igual que esta historia continúa porque es la naturaleza de la unidad y la amistad la que hacen la historia al caminar juntos por el desarrollo de un ideal, de otro sueño más, por realizar y concretar para quedarse en la historia de la inmigración en Finlandia.
CLUB AMIGOS (YSTÄVYYS SEURAN) HISTORIA
Tämä tarina alkaa marraskuussa vuonna 2007, mutta tarkalleen se on
peräisin jo vuodelta 2003, kun muistellaan epävirallista keskustelua,
jota käy kaksi ihmistä joiden ideat ja elämän kokemukset yhdistävät
heitä tekemään hahmotelman projektista, jonka joku päivä voisi
toteuttaa.
Mutta aina päädytään samaan ongelmaan: puuttuu paikka jossa kehittää
mitä tahansa toimintaa.
Tässä projektissa mielikuvitus lensi suunnitellen, olettaen että
tällainen paikka olisi, jossa voisi tehdä jotain.
Jotain?
Kyllä, jotain joka saattaisi yhteen, ryhmittäisi, sekä yhdistäisi
ympärilleen ihmisiä.
Mitä tehdä?
Kyllä, tehdä aktiviteettejä, jotka sallisivat sosiaalisen elämän
ylläpitämisen.
?mutta edelleen puuttui se paikka.
Keskustelu jäi siihen, niin kuin se olisi ollut jälleen yksi niistä
monista kahden ystävän välisistä keskusteluista, joita käydään minkä
tahansa lähiön kulmalla eteläisellä mantereella.
Ne olivat hyviä ideoita, jotka jäivät leijumaan ilmaan ja
levittäytymään toivoen että joku jonain päivänä ne kuulisi ja voisi
toteuttaa ne, sillä odotuksella että aika antaisi mahdollisuuden
toteuttaa keskeneräisiä projekteja ja unelmia.
Nyt on jo lokakuu vuonna 2007 ja näiden kahden ystävän jälleen
näkeminen nostaa pintaan ruosteiset ideat siitä keskustelusta jota
käytiin niin kuin missä tahansa lähiön kulmalla ja näin keskustelu
jatkuu niin kuin se olisi käyty vasta eilen.
Tämä tapahtui yhden perheyhteisön luona, jossa tulivat esiin sanat
jotka jatkuivat niin kuin kangaspuilla kudottaessa lanka josta syntyy
peite joka peittää keskeneräisiä ideoita.
Se oli spontaani, luonnollinen ja ytimekäs keskustelu.
Täytyy tehdä se!!
Mutta miten ja mistä aloitamme?
Keskustelu joka käytiin lämpimässä perheyhteisössä, tulivat esiin
nimet ja niiden yhteydessä lause, joka hyvän ruuan ja lämpimän
tunnelman ohella, joka siellä meidät yhdisti: Club de Amigos ikuisesti.
Se oli jo merkityksellinen ryhmä, joka jakoi sosiaalisen
yhteenkuuluvuuden tunteen ja oli päättänyt ottaa askeleen eteenpäin
toteuttaakseen pitkällä tähtäimellä kyseisen projektin.
Tunteet osoittivat tekemään sitä mihin ihmisen omatunto eniten motivoi
t eli tehdä jotain hyvää muiden ihmisten, sekä läheistemme puolesta.
Vaikka totuus oli että läheisemme olivat kaukana: oli jo aikaisemmin
pidetty hyväntekeväisyysjuhla Perun maanjäristyksen uhreille.
Traaginen tapahtuma sattui 15.8.2007. Hyväntekeväisyysjuhla
järjestettiin 1.9.2007.
Oli kerättävä uudestaan koolle nämä ihmiset!
Solidaarisuus motivoi jälleen, sekä valokuvat niistä mitä apurahoilla
ostettiin toivat kyyneleet silmiin, kun nähtiin kuinka onnellinen voi
ihminen olla kun hän saa kattilan ja muita työkaluja silloin kun
luonnonvoimat ovat tuhonneet vähän tai kaikki mitä hänellä on ollut.
Lokakuun lopussa ja marraskuun puolivälissä vuonna 2007 oli jo tehty
muodollinen päätös toteuttaa uusi ja alkava organisaatio, jonka
tarkoituksena ei ole kilpailla, eikä viedä tilaa muilta
samantyylisiltä organisaatioilta.
10.11.2007 iltapäivällä kun ensimmäiset kevyet lumihiutaleet
leijailivat Helsingin ylle syntyi virallisesti Club
Amigos-organisaatio.
Yksinkertainen ja ytimekäs nimi.
Projekti: Tehdä mahdottomasta mahdollista!
Sen alkuperäiset jäsenet: Renee Porkka, Claudia Mazzei, Rodrigo
Rodrigues, Antonio Gomez, Guiye Kociubinski, Liliana Bendezu, Jessica
Taiveaho, Lijia ElenaGuillen ja Ernesto Coloma.
Tämä projekti samoin kun sen historia jatkuu, koska se on luonnollista
yhteisölle ja ystävyydelle, joka yhdessä kehittää historiaansa
ihanteelliseksi uusien unelmien johdosta, joka toteuttaa itseään
jäädäkseen Suomen maahanmuuton historiaan.
|
|
|
